sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Ja kasteessa hänelle annettiin nimeksi Minnakauppi...




Aika käsittämätöntä monestakin syystä!

Tänään aamupäivällä mää oikeestaan vasta heräsin taas reaalimaailmaan. Yhdeltä "mukasuunnistajalta"/ mut silti mielestäni ykkösjätkältä tuli tekstari, jossa seuraava osio: "Mutta mitäs sulle kuuluu? Ploki on vaiennut, ei maileja eikä tekstareita. Työnarkomania, juomaputki, depressio vai ihan telakalla vaan-mistä on kysymys?"
Toi tekstari kyllä pysäytti! Edellinen plooki vajaan puolentoista kuukauden takaa? Eihän mulla oo minkäänlaista katu-uskottavuutta, ellen kerro jotain nykyisestä "forrestgump" tilanteestani!

Edellisessä plookissa uskottelin jopa itselleni, että kunto lähteen nousuun jollakin polkuergolla? Kaikki kunnia juuston hankinnalle, joka siis oli mulla koeajossa mulla yli kuukauden => mut ei v..tu mitään järkee polkee tommosta hilavitkutinta vaikka olis kuinka tuurdefränssin profiilit haettavissa näytölle.

Mut sit asiaan! En olis kyllä muutama kuukausi sitten, että sijoitan pyörän ostoon enemmän kuin edelliseen auton hankintaa.

Setä oli mun konsulenttina yhessä friikkikaupassa ja sit se kuvio vaan eteni vääjäämättömästi siihen, että muutama viikko sitten löin kättä päälle jonkun kauppiaan kanssa, että tilaa mulle semmonen pro-pyörä hollannista.

Sit tällä viikolla se löysi tiensä kotiinsa ja tänään oli edessä neitsytmatka oheisella träkillä: http://connect.garmin.com/activity/35046473

Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin rehvakkaasti reissuun sedän ja raa'an kanssa ja lähdettiin kelaan kohti Aapiskukkoa. Raaka oli liikkeellä jollakin Eddimerks cyklogrossilla viime vuosituhannelta, jossa välitykset oli tehty tasaselle maantieprofiilille;)

Aapiskukolla me tosimiehet sitten päädyttiin yhteiseen ratkaisuun, ettei kenenkään tarvinnut hävetä => otettiin kolme kertaa kanasalaatti!!! Ja ilman keikuu!!!
Sit päästettiin Raaka omille poluille ja
lähdettiin hakeen sedän kriteereillä teknisiäpolkujs !!!
Neljän ja puolen tunnin Minnan polkemisen jälkeen palattiin taas kotio ja tuntui siltä kuin olisi antanu kaikkensa...