sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Yes! Jo toisen kerran peräkkäin Randonnee ilman jarrumiehiä!!!

Toi träkki kertoo taas karua faktaa: http://wikiloc.com/wikiloc/view.do?id=967090

66 km, 5 h 15 min ja v..tu ihan finaalissa kotiin palatessa!!!!!!!!!!!!!!

Keli-ikkuna sattui taas täydellisesti kohdalleen - ennusteista huolimatta ei pisaraakaan vettä ja sonikkakin paistoi pitkiä pätkiä.

Haastavia polkuja oli taas tarjolla ihan loputtomiin - mutta kun ajotaito ja ennenkaikkea uskallus vaan pukata koviinkin paikkoihin periaatteella "kyllä se siitä menee / nousee - ei saa epäröidä hetkeäkään" . Minna oli kyllä välillä ihan yltä päältä ravassa, suopätkillä oltiin muutaman kerran napoja myöten mudassa => kai siinä ny loppu veto kovimmiltakin jätkiltä.

Reissun varrella mää rupesin ekaa kertaa myös säätämään Minnaa ei nipukoista, jossakin luki firm ja toisessa soft. Kummallisinta koko hommassa on se, että niillä säätämisillä oli ihan oikeesti vaikutusta peräpään toimivuuteen. Minnan takahaarukassa mulla on semmonen yx osa, jossa lukee Brain! Yks mun tämän hetkisen elämän parhaista jutuista on se, että jopa Setä sanoo olevansa kateellinen tosta Brainistä! Pitää joskus ottaa siitä oikein kuva tänne plookiin - on se niin vakuuttavan näköinen.

Viikon päästä tavoitteena tehdä reissu jo lauantaina, sit me haluttas päästä jonneki kisastudioon kattoon Jukolaa ja juomaan keikuu - tosi sporttista ku vetää keltamustan raitapaidan päälle.

Ens viikollakin (taas) kaikki on tervetulleita mukaan, teemana tulee olemaan "Taivaan Isä armahtaa, kunkut ei!"


Minnan ja Cannonballin herkkä hetki Ahvenisjärven kalliolla...

tiistai 8. kesäkuuta 2010

"Otetaan Kauppi takaapäin" !

Setä teki sen taas ! Eli keksi osuvan nimen viime sunnuntain huikealle MTB randonneelle!

Pidettiin sitten kimppakivaa Minnan ja Sedän kanssa => oli kyllä aika orgastisen mukavaa.

Parastahan tässä oli se, että vaikka olimme ottaneet tietoisen riskin siitä, että tämän viikon kohokohtana oleva kliimaksi voisi mennä niinsanotusti "reisille" => mutta onneksi ihan puhelimitsekin mukaan pyydetyt eivät ilmestyneet ilmoitettuna aikana Rantakoiviston lähtöpaikkaan.

Mikä helpotusten helpotus!!! Ei yhtään jarrumiestä mukana => tänään vedetään on the edge-tyyliin!!! Kiittäkää siis itseänne Pöllö-Öljy, Pervo, Raaka ja Hokkaartonen ettette tulleet mukaan, te säästyitte nöyryytykseltä ja me kuningasjätkät päästiin nauttimaan vajaan viiden tunnin setti ilman rajoitteita;)

Tosta träkistä http://wikiloc.com/wikiloc/view.do?id=953441 voitte taas kerran köyhät katella, miten kunkut treenaa! Ton reitin tulkinnassa ja sijoittamisessa kartalle noihin tosi vaativiin maastoihin ei aukene varmaan monellekaan näin pikkuvilkaisulla. Jos jollakulla sattus oleen sen verran vyffee / lupa mammalta hankkii tommoset perusgarminit käyttöön, niinkuin katu-uskottavuuden säilyttävään varustukseen nykypäivänä kuuluu, niin teillä olis teoreettinen mahku edes yrittää tehdä tuo meidän reissu läpi - vaikka sitten pätkinä viikon aikana;)

Tossa yläkuvassa on taustalla yx Kalevan Rastin nuorisolupaus, joka epätoivosesti roikku meidän matkassa hetken. Seuransa roolimalleilta oppinsa saaneena se ton tauon lopussa sanoi, et joku pörriäinen & sontiainen meni kurkkuun / ei voi jatkaa. No Randonnee-lenkkien perusperiaatteita noudattaen iskimme välittömästi eroon mokomasta luuserista.

Reissulla nähtiin ja koettiin yhtä sun toista, highlightseja oli tietty munkkikahvit Niihaman majalla, jossa on muuten tosi pirtsakka uusi pisamanaama-yrittäjätypy tarjoomassa munkkejaan;)

Paluumatkalla poikettiin sitten laskemassa seppele alla olevan sedän patsaalle ja ikuistettiin Minna (kuvassa vasemmalla!) tässä tilanteessa.

Ens söndaagina startataan taas saranrosentinvarmuudella ja suuntana on länsi! Kehotan kaikkia velliperseitä miettimään jo viikon tässä vaiheessa syitä siihen, miksei muka pääse mukaan!


sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Ja kasteessa hänelle annettiin nimeksi Minnakauppi...




Aika käsittämätöntä monestakin syystä!

Tänään aamupäivällä mää oikeestaan vasta heräsin taas reaalimaailmaan. Yhdeltä "mukasuunnistajalta"/ mut silti mielestäni ykkösjätkältä tuli tekstari, jossa seuraava osio: "Mutta mitäs sulle kuuluu? Ploki on vaiennut, ei maileja eikä tekstareita. Työnarkomania, juomaputki, depressio vai ihan telakalla vaan-mistä on kysymys?"
Toi tekstari kyllä pysäytti! Edellinen plooki vajaan puolentoista kuukauden takaa? Eihän mulla oo minkäänlaista katu-uskottavuutta, ellen kerro jotain nykyisestä "forrestgump" tilanteestani!

Edellisessä plookissa uskottelin jopa itselleni, että kunto lähteen nousuun jollakin polkuergolla? Kaikki kunnia juuston hankinnalle, joka siis oli mulla koeajossa mulla yli kuukauden => mut ei v..tu mitään järkee polkee tommosta hilavitkutinta vaikka olis kuinka tuurdefränssin profiilit haettavissa näytölle.

Mut sit asiaan! En olis kyllä muutama kuukausi sitten, että sijoitan pyörän ostoon enemmän kuin edelliseen auton hankintaa.

Setä oli mun konsulenttina yhessä friikkikaupassa ja sit se kuvio vaan eteni vääjäämättömästi siihen, että muutama viikko sitten löin kättä päälle jonkun kauppiaan kanssa, että tilaa mulle semmonen pro-pyörä hollannista.

Sit tällä viikolla se löysi tiensä kotiinsa ja tänään oli edessä neitsytmatka oheisella träkillä: http://connect.garmin.com/activity/35046473

Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin rehvakkaasti reissuun sedän ja raa'an kanssa ja lähdettiin kelaan kohti Aapiskukkoa. Raaka oli liikkeellä jollakin Eddimerks cyklogrossilla viime vuosituhannelta, jossa välitykset oli tehty tasaselle maantieprofiilille;)

Aapiskukolla me tosimiehet sitten päädyttiin yhteiseen ratkaisuun, ettei kenenkään tarvinnut hävetä => otettiin kolme kertaa kanasalaatti!!! Ja ilman keikuu!!!
Sit päästettiin Raaka omille poluille ja
lähdettiin hakeen sedän kriteereillä teknisiäpolkujs !!!
Neljän ja puolen tunnin Minnan polkemisen jälkeen palattiin taas kotio ja tuntui siltä kuin olisi antanu kaikkensa...




lauantai 10. huhtikuuta 2010

"Suunnistuskausi" avattu ???

Miksi ihmisellä kannattaa olla ystäviä? Tämä perustavaa laatua oleva kysymys tulee monelle aina tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi kun tajuaa, että aktiivisia treenivuosia on edessä enää rajallinen määrä. Sit ku ei enää pysty treenaamaan, niin on käytännössä kuollu - niin se vaan menee.

Mut sit takasin em kysymykseen ja mun tulkintaan asiasta: ystäviä kannattaa olla siksi, että niiltä voi ja kannattaa lainata kaikkee semmosta kivaa, mitä itse tarvii, muttei jaksa & kerkee hankkia!

Kuvassa hyvät esimerkit:
* Tasapainolauta on Sedän vaimolleen joululahjaksi ostama "rakkauslahja" (=> vahvistaa mm lantiopohjan lihaksia..), vaimon vastustuksesta huolimatta se on nyt täällä mun käytössä. Mulla ei kyl oo mitään tarvetta vahvistaa lantionpohjaa, mutta polvelle tuo tekee gutaa... ;)
* Polku-ergo on Juuston itselleen monen vuoden säästämisen tuloksena muutama kuukausi sitten hankkima haitekkivärkki. Helevetin kallis muuten, kattelin netistä! Polskuttelin äsken eka treenin - iha n huikee peli - ohjelmista pysty valitsee jonkun legendaarisen pätkän esim Lanzarottelta ja sit siinä näytössä näkyy jotain wattimääriä & treenin kesto ja ihan everything. Mää valitsin sieltä yhen puolen tunnin pätkän, tais olla Ouninpohja tai joku ja lähin jopoileen!!! Puolen tunnin päästä oli ihan varmaan samanlainen viilis ku Veikka Gustafssonilla viime kesän Tour de Fränssin maalissa ( tai joku veikkanen - kova - jätkä - se - oli -..)
* Paita, pyyhkeet lattialla ja ennenkaikkea tuo punkkuleka on omia!!!!

Palaan tohon otsikkoon "Suunnistuskausi" avattu? => mä tulkitsen sen silleen, että kun on eka kertaa tuo KooVeen paita päällä, niin siitä se lähtee. Haikeena muistelen viime vuotta, kun näihin aikoihin oltiin Raaka-Arskan kanssa menossa aamulla Raumaa kohti yhteiseen leiri- /kisaviikonloppuun Äijä & Nöösiporukan kanssa. Kumpaakin v...ti ihan saatanasti, että mikä on ollu se mielenhäiriö, ku lupautu leirille muka jonkun seurahengen tms syyn takia. Siitä lähti kuitenki liikkeelle mun kaikkien aikojen aktiivisin kisakausi ja heti podiumpaikoilla kahteen kertaan Rauman kevätkansallisissa.

Nyt on tilanne hiukka erilainen:
* Pöllööljyketola v..uilee pohjosesta lähes päivittäin! Hiihtää siellä Lapponian Karrahuikosta ja Saamiskirace-randonneeta. Jätkä on ajanu yksin yli tuhat km suuntaansa hävitäkseen jollekin Newmannille!!! Ja jotkut pitää mua addiktina ????
* Sedälle kun yritin soitella treenaamisesta, niin se vastas Roomasta!!!??? Se on jollakin yhdistetyllä parisuhde- & suunnistusmatkalla Italiassa??? Kai sitä nyt puolenvuosisadan takia voi mamman kanssa lähtee kahestaan reissuun, seuraavan kerran sitte 2060...
* PervoArvo lähetti Kotirastin välissä jonkun v..un laskun, jonka maksamisen yhteydessä pitäs osata arvioida, montako kisaa meinaa tulevana kautena juosta (tai ainakin startata...) => en aio kyllä maksaa yhtään mitään, ennenku olis edes teoreettisia mahkuja ottaa juoksuaskelia!

Työt on kyllä ihan hanurista, 6 viikkoa tuli täyteen ja pomo otti puhutteluun toissapäivänä? Mää tietty aattelin, että noni seonsiinä eimuuta ku koeajan mahkut käyttöön ja kohteliaat lauseet, et meillä ei nyt oikein oo käyttöä sun osaamisprofiilille jne... Yllätys oli totaalinen, ku se rupeski ehdotteleen, et tää ny näyttää ihan hyvältä jne. Sit met lyötiin kättä päälle uuden diilin muodossa, en mää niistä tehtävistä mitään ymmärtäny, mutta kokeneena neuvottelijana puhuin kuitenkin itselleni tuplalounarit ja yhen hiihtoviikon marrasjoulukuun vaihteeseen...

Käsittämättömintä tässä viimesen kuuden viikon jaksossa on ollu se, että käytännössä pelkissä fysioterapioissa käynnit, kotonajumppailut, punkun vetäminen ja typerien töiden kanssa painiskelu on johtanu tilanteeseen, että paino on alempana kuin koko keväänä???

Such is life - and it gets sucher and sucher everyday!

torstai 1. huhtikuuta 2010

KARMEA TOTUUS PALJASTUU !

Pitkään olin sitä mieltä, että pitäisin tämän totuuden hautaan asti etten vaan murentaisi Tour De Tampereen sankareiden, Sedän ja Joukon, psyykettä.

Joku tietysti päättelee, että omaa pettymystään se Kunkku nyt purkaa. Ei jaksanu hiihtää edes Tourin lyhennettyä versiota läpi - hitto mikä luuseri!

Mun kannalta yrityksessä oli mukavaa se, että uutena Randonneerookie-ehdokkaana Pervo-Arvo uskaltautui mukaan. Erityisesti mulla, mutta luulen että kaikilla oli tosi hauskaa seurata tämän tulokkaan suksisekoiluja ymym. Kova jätkä on, jos joskus vielä uskaltautuu uudestaan matkaan;)

Ennen kuin uskalsin paljastaa oheisen kaiken puhuvan totuuden, lähetin oheisen träkin aitouden varmistettavaksi Garmiinin pääkonttoriin. Vastaus oli B-näytteenkin tutkimisen jälkeen tyly: träkki pitää paikkansa +- 2 m tarkkuudella koko pitkän päivän aikana.

KARMEA TOTUUS ON SIIS: Kukaan ei kiertänyt läpi kaikkien aikojen ensimmäistä Tour De Tamperetta - ei kukaan. Homma lähentelee jo Miedon Lake Placidin tappiota tai Carlos Saintsin MM-tittelin menetystä 100 metriä ennen viimeisen kisan maalia!!!

Ihmeellisintä tässä sääliäkin herättävässä tapauksessa on mielestäni tuo loppumetreillä Pyynikin ylityksen yhteydessä tapahtunut "kaikkien pummien äiti". Setä, tuo arvostamani suunnistaja- roolimalli, on kokenut täydellisen blackoutin. Ensin 45 asteen suunnastusvirhe selkeästä auringonlaskusta!!! ja vieläkin selkeämmästä Pyynikin harjun korkeusprofiilista ja sit hätäännyksissä tehdyt korjausyritykset ovat johtaneet lopputulemaan, jossa poijaat hiihtää Pyynikkiä 180 astetta väärään suuntaa alamäkeä kohti Pyhäjärveä

Liekö väsymys vai mikä ollut syynä, mutta träkin mukaan pallo on ollut ihan v..tu totaalisen hukassa viimesen tunnin aikana. Mä jouduin tästä kärsimään istumalla autossa Särkäniemessä oottamassa näitä sekopoltseja;) Kaikki tää siitä huolimatta, että olin antanut selkeät ohjeet edellisessä huoltopisteessä Pirkkalaistorilla, jolloin mukana oli vielä kolmantena keskeyttämiseen alentunut mukakestävyysihmekauppila.

Tourin "ympyrän sulkeutuminen" oli siis kiinni tarkalleen 178 metrin pätkästä! Lopulta mä kuitenkin uskon, että nuo viime hetkellä seonneetkin ovat tyytyväisiä totuuden paljastuttua. Päästään ensi vuonna uuteen yritykseen samalta viivalta.

Tää oli nyt siis elämäni viidesplooki, kummasti vilahti kuukausi edellisestä. Selvyyden vuoksi voin rauhoitella kaikkia niitä tämän plookin lukemiseen aikaansa tuhlaavia, että punkkua on kyllä menny ihan entiseen malliin. Hiihtäminen romahti Pinsiön Tuisku-Randonneen jälkeisiin sivuvaikutuksiin siten, että käytännössä lopetin "liioittelupäiväkirjan" (= sedän nimitys mun harjoittelupäiväkirjalle!) pitämisen. Suksitut kilometrit on viimesen viiden viikon aikana katsottavissa kaikki Garmiinista => 142 km.

Eli v..tuiks meni tämäkin hyvin alkanu kausi, mutta siitä lisää seuraavassa hiihtokauden loppuyhteenveto plookissa.

Tää Albalin 2004 punkku on kyllä sairaan hyvää, onneks ostin kaks pottuu;)

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Tässäkö tää kausi ny si ol ???




Edellisen plookin jälkeen tapahtunutta:

Ensinnäkin mun koko elämä on muuttunut, taas kerran, ja tietty huonompaan suuntaan

Ennen töihin menoa elämäni oli täydellistä: aamulla teeskentelin nukkuvani aina siihen asti, kunnes muu perhe oli lähtenyt => rauhallinen ylösnousu & kaffet & runsas aamupala ajatellen päivän ensimmäistä harjoitusta & Aamulehden ja Hesarin perinpohjainen lukeminen, kesti muuten yleensä toista tuntia => sit fiilisten ja sään mukaan tehtiin ekan treenin toteutussuunnitelma ja voideltiin sukset
TREENI
Saunassa käynti, ruokailu ja normipäikkärit !!! No sit yleensä meni taas rauha, ku muksut rupes palaa kotio ja mun piti muka niistä huolehtia & joskus laittaa ruokaakin...
Ilta meni yleensä niin, että usein toinen hoitava / keventävä harjoitus ja sit pikkupunkut ennen nukkumaan menoa tai jos toinen harkka väliin, niin suoraan tohon punkkupuoleen;)
Tommosessa kuviossahan oli ihan kaikki and everything kohdallaan!
Nyt tää on yhtä helevettiä ! Työ vie v..tu kaiken ajan, v..tu kaikki on uutta eikä millään jaksas v..tu perehtyä uusiin kuvioihin.
Pinsiön SuperRandonneen jälkeen lähdin eilen ontumisesta huolimatta ensimmäistä kertaa kokeileen, josko se luisteluhiihto kuitenkin sujuis...
Tossa lopputulema: http://connect.garmin.com/activity/26149921 , että siis tämäkin vielä nyt just tähän kaikista pahimpaan vaiheeseen. Autolle palatessa viskoin sukset yläilmoihin ja enteellisesti ne jäivät ton yo kuvan asentoon...
Kahden viikon treenit on siis helposti yhteenlaskettu, ne on kaikki tossa linkissä! Ainoo positiivinen asia on kyllä tää karmiini, ei tarvi yhtään selitellä noita treenien pituuksia ym, tosta linkistä voi köyhät katella, ku haitekkia käytetään p..le.
Jos kuitenkin joku asia on varma, siis aivan varma on se, että Pirkkaan lähden! Tällä kertaa ei Kosken pojat ym nöyryytä ja sekin on varma, koska Arvo Raimola puhu mut ympäri maalijoukkoihin. Työt on kuulemma vapaasti valittavissa eli aion halata jokaisen alle 50 v naispuolisen hiihtäjän, joka maaliviivan ylittää!
Ny meen kyllä jääräpäisesti uudestaan ladulle, krapulakin alkaa sopivasti oikeneen => perttilylyt alut ja ennen ku karmiinissa näkyy 20km, niin en kotio tule.
Nähdään Pirkassa (v..tu)

perjantai 26. helmikuuta 2010

"Seitsemän vuotta on mennyt hukkaan....FINLANDIA DNS"
















Arvatkaa miltä tuntuu, kun kauden päätavoitetta ei pääse edes yrittämään???

Neljä kuukautta täyspainotteista harjoittelua Finlandia hiihtoa varten takana ja sitten yksi vaatimaton pitempi treeni Pinsiön kierroksella kääntää kaiken ylösalaisin... voi v..unv..tunv..tunv..tu!

Henkinen vireystila oli Pinsiön jälkeen ihan tapissa. Oli semmonen tunne, että Pirkanmaalla ei oo yhtään kovempaa jätkää kun me sedän kanssa!!!! Mutta sit tuo kk sitten operoitu polvi turpos & kipeyty niin, että juuri ja juuri on päässyt edes kävelemään. Ibusaalia ja Panacodia on huuhdeltu alas punkulla oikein olan takaan.

Lopulta piti nöyrtyä ajanvaraukseen Koskiklinikan leikkauksen tehneelle tohtorille ja analyysi & toimenpiteet oli selvät => toista desiä punkteerattiin nesteitä polvesta ulos, mikä kyllä helpotti immediately. Helposti pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että jos nyt kuitenkin jättäisin sen nuorison nöyryyttämisen tulevaisuuteen ja ottaisin hiukka rauhallisemmin tämän "huipulle paluun" ;)

Koskiklinikan hississä alas kaikki tuntui romahtavan päälle ja koin, ettei elämällä ole enää mitään tarkoitusta. Teräsovien auetessa koin kuitenkin valaistuksen: Tänäänhän on mun synttärit ja joskus oon saanu kavereilta pullon Finlandiaa lahjaksi Finlandia hiihdon jälkeen. Tästä hämmästyttävästä muistitakaumasta ilahtuneena positiivinen lämmin tunne levisi kehooni ja kävelin kuin transsissa suoraan Intersporttiin ja kysyin: Onko teillä myyrä niitä Garminin randonnee-huippuvermeitä ja jos kerron olevani yhden teidän kaljupäisen kiireapulaisen "sydänystävä", niin mitä se maksaa?

Sen jälkeisistä tapahtumista minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, ennen kuin havahduin tämän plookitekstin yläkuvan näkymään!!! Ensin luulin näkeväni unta, mutta kaikki tuossa kuvassa näkyvä onkin totta...

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

TAAS MITALLI !!!!!



Mistä näitä mitalleja oikein tulee ???

Aloittaessani tätä elämäni toista plookikirjoitusta oli takana jälleen yksi unohtumaton randonnee hiihto, jolle osuva nimi on Tuisku Randonnee 2010.

Yritän tässä luoda itselleni mielikuvaharjoitetta tilanteesta, jossa olisin tämän plookin lukija + minulle olisi hyvissä ajoin (?) etukäteen tiedotettu mahdollisuudesta päästä mukaan treeniin ja silti en olisi osallistunut tarjottuun tilaisuuteen ja lopulta lukisin tätä raporttia mukavasti kotisohvalta pikkuviineissä tai jotain vastaavaa...

Jos siis itse olisin ko tilanteessa, en usko, että pystyisin enää näyttäytymään minkäänlaisissa urheilupiireissä... ehkä elämä olisi jopa ylivoimaista siitä eteenpäin ;)

Eli kaikki te velliperseet, jotka ette olleet edes lähtöviivalla: Kysymykseni kuuluu teille=> Miten voitte odottaa, että suomen hiihto nousee nykyisestä ahdingosta, jos emme itse tartu asiaan ja vähintäänkin ryhdy roolimalleiksi nuorisollemme ?????

Tässä nyt ensix faktaa päivän reissusta, Naton GPS - teknologiaa hyödyntävän Setämiehen reittidokumentointeihin ei liene nokan kopauttamista:

http://www.wikiloc.com/wikiloc/view.do?id=750992

No kaikki nyt varmaan oheisesta kuvasta ymmärtää, että tuo viimeinen viiva Koukun Majalta Markuksen makuuhuoneeseen ei pidä paikkaansa, vaan setä nyt vaan oli niin niin väsy, ettei jaksanu painaa vielä maalissa Garminin stop-näppäintä.

Anyway ko reissulle tuli mittaa 63 km & 7 h 8 min !!! ja mukana olleista viidestä sankarista vaan 2 veti koko setin läpi: kaksi vierailijaa veteli hienosti mukana reissun alalenkin pertillä ja koska Mauriilio yllättäen myöhästyi lähdöstä about puoli tuntia ja joutui siten vetämään "mutkat suoriksi" ajaessaan porukan kiinni, jäi hälläkin vajaat 5 km miehekkäästä kokopäivän setistä nauttimatta...
Päivän reissun aikana tuli taas mieleen, että miltähän nää randonneet tuntuis, jos joskus pääsis vetelemään kunnossa olevia paanoja. Sedän kanssa puoliammatilaisina vedettiin puolimatkan krouvissa Koukulla kuivaa päälle "navasta ylöspäin" ja tuntu kyllä helkutin hyvältä.

Ylälenkin loppupuolella ei ihan koko ajan tullut mieleen yhteinen sloganimme "Miksi miehet ei väsy?" Olimme saavuttaneet jotain sellaista, josta emme kauden alkaessa uskoneet pääsevämme nauttimaan!
Pikaisesti harjoituskauden yhteenvetoa miettien tulin lopputulokseen, että pelkät Sedän kanssa tehdyt Randonneet ovat kerryttäneet laadukkaita kilometrejä vajaat 500 km. Tämän päivän lenkin 12 km kilometrin kohdalla kiljaisin isoon ääneen "kaksi", jolloin kaikki muut osallistujat pysähtyivät hetkeksi onnittelemaan minua... enää siis reilut 30 normilenkkiä jäljellä ja kauden tavoite on täynnä !!!

Summasummarum: Alla Sedän "randonneemeikki" ja viikon päästä Finlandiassa päällimmäisenä tavoitteena on taas nuorison nöyryyttäminen!



sunnuntai 7. helmikuuta 2010

MITALLI !!!

Siinä se nyt on, uuden vuosikymmenen ensimmäinen mitalli ja värisävykin on komean kultainen.
Mullehan tää hiihto on vähän niin kuin oheisen klipin työmiehellä: on pakko hakea välillä motivaatiota "työlleen"

http://www.youtube.com/watch?v=9KusZ2lHjsU&feature=related

Sitte ite tuohon eiliseen hiihtoon. Vaikka yöuni jäikin jännitykseltä vain muutamaan tuntiin, niin helpotuksella totesin, että kun Kauppila ei ollut ilmoittanut lähdöstään Hyvinkään haastekisaan, niin heti aamusta oli voittajafiilis" / "kukahan tänään tulee toiseksi?"

Ketola ei voi noin vähäisellä pertsan harjoittelulla olla varteenotettava uhka ja Mauriilionkin on ihan pelkkiin jalkojen fyysisiin ulottuvuuksiin vedoten oltava voitettavissa.

Liiallisella, mutta itselleni niin luonteenomaisella itsevarmuudella suhtauduin voiteluun hiukan ylimalkaisesti ja toisaalta uskoin, ettei sitä nyt aina tarvi lähteä eturivistä liikkeelle => jospa vaihteeksi tekisin sellaisen hiihdon, jossa ohittelisin tutut ja tuntemattomat rennosti heiltä jaksamista tiedustellen.

Ketola ei ollut jättänyt mitään sattumanvaraan lähtiessään yrittämään sitä niin legendaarista saavutusta: "Voitin Pexin!"

  1. Ensinnäkin se oli voiteluttanut suksensa jollakin Kaikkosella
  2. Sit se iski toisen kerran, kun me oltiin jätetty sukset lähtökarsinaan vierekkäin ja läksin viemään ylimääräiset varusteet pussiin: velmu oli sillä aikaa siirtäny omat atomikit 20 m eteenpäin ja mulla oli nyt sitte edessä kymmenkunta tuulipukupapparaista

Lähtösireeni vinkaisi, jengi liikkeelle ja 10 sekunnin päästä yritin sitten väistellä n 10 hiihtäjän muodostamaa kaaosta. Kärki karkasi ja vilaukselta vielä havaitsin Ketolan paremman startin. Hermo piti kuitenkin täydellisesti, syke nousi heti 165, mutta mitä ihmettä ? Edelleenkin porukkaa lappaa ohi joka puolelta.

Siinä sitä sitten työnnettiin tasuria ja vaikka alamäissä otti täydellisen muna-asennon, niin ei huilannu suksi läheskään yhtä hyvin kuin muilla (tässä vaiheessa en vielä edes ajatellut keskeyttämistä!).

Eka kierros (18 km) tuli täyteen ja ei vieläkään havaintoja kavereista??? Puristava tunne sydämessä yritin lisätä vauhtia ja pysyä yhden naiset 5o-sarjalaisen peesissä;) Toinenkin kierros rupes jo oleen loppupuolella, kun oli pakko ruveta todella miettimään selityksiä maalissa:

  • Sama vaiva kuin Virpillä => rakkaus vie muka kovuuden ??? (kukaan ei usko, en ainakaan itse)
  • Jalka, selkä, maha kipee ????
  • Tai jotain...

Olin kuitenkin maalissa ylpeä siitä, etten keskeyttänyt! Ketola on nyt Äijien perinteisen pikamatkan mestari, pakko tunnustaa. Pienenpienen hyvänolon tunteen sain kuitenkin siitä, etten ollut edes huomannut, kun olin ohittanut Mauriilion, Pirkan hiihdon veteraanin.

Ja täsä tulokset lehdistömuodossa:

Mestari J Ketola / Varalan maratonklupi 2.08.45.7 (kärkeen 25.39.9)

Hopeeta Pexi / Koo-Vee 2.13.03.3 (eroa voittajaan vaivaiset 4 min 8 sek)

Ronssi Mauriilio / Kangasalan Moottorikerho 2.16.11 (reilu 3 min tappio kunkkuun!)

Tarkemmat tulokset http://hyhs.eeroser.com/Tukokset2010.htm

Tuloksia tarkemmin tutkiessanne voitte todeta mm sen, että Ketola olis N50 sarjassa päässy nipin napin kolmanneksi ;)

V..tu me oltiin huonoja, mutta eiku lisää reeniä!!!