MITALLI !!!

Siinä se nyt on, uuden vuosikymmenen ensimmäinen mitalli ja värisävykin on komean kultainen.

Mullehan tää hiihto on vähän niin kuin oheisen klipin työmiehellä: on pakko hakea välillä motivaatiota "työlleen"

http://www.youtube.com/watch?v=9KusZ2lHjsU&feature=related

Sitte ite tuohon eiliseen hiihtoon. Vaikka yöuni jäikin jännitykseltä vain muutamaan tuntiin, niin helpotuksella totesin, että kun Kauppila ei ollut ilmoittanut lähdöstään Hyvinkään haastekisaan, niin heti aamusta oli voittajafiilis" / "kukahan tänään tulee toiseksi?"

Ketola ei voi noin vähäisellä pertsan harjoittelulla olla varteenotettava uhka ja Mauriilionkin on ihan pelkkiin jalkojen fyysisiin ulottuvuuksiin vedoten oltava voitettavissa.

Liiallisella, mutta itselleni niin luonteenomaisella itsevarmuudella suhtauduin voiteluun hiukan ylimalkaisesti ja toisaalta uskoin, ettei sitä nyt aina tarvi lähteä eturivistä liikkeelle => jospa vaihteeksi tekisin sellaisen hiihdon, jossa ohittelisin tutut ja tuntemattomat rennosti heiltä jaksamista tiedustellen.

Ketola ei ollut jättänyt mitään sattumanvaraan lähtiessään yrittämään sitä niin legendaarista saavutusta: "Voitin Pexin!"

1. Ensinnäkin se oli voiteluttanut suksensa jollakin Kaikkosella
2. Sit se iski toisen kerran, kun me oltiin jätetty sukset lähtökarsinaan vierekkäin ja läksin viemään ylimääräiset varusteet pussiin: velmu oli sillä aikaa siirtäny omat atomikit 20 m eteenpäin ja mulla oli nyt sitte edessä kymmenkunta tuulipukupapparaista

Lähtösireeni vinkaisi, jengi liikkeelle ja 10 sekunnin päästä yritin sitten väistellä n 10 hiihtäjän muodostamaa kaaosta. Kärki karkasi ja vilaukselta vielä havaitsin Ketolan paremman startin. Hermo piti kuitenkin täydellisesti, syke nousi heti 165, mutta mitä ihmettä ? Edelleenkin porukkaa lappaa ohi joka puolelta.

Siinä sitä sitten työnnettiin tasuria ja vaikka alamäissä otti täydellisen muna-asennon, niin ei huilannu suksi läheskään yhtä hyvin kuin muilla (tässä vaiheessa en vielä edes ajatellut keskeyttämistä!).

Eka kierros (18 km) tuli täyteen ja ei vieläkään havaintoja kavereista??? Puristava tunne sydämessä yritin lisätä vauhtia ja pysyä yhden naiset 5o-sarjalaisen peesissä;) Toinenkin kierros rupes jo oleen loppupuolella, kun oli pakko ruveta todella miettimään selityksiä maalissa:

• Sama vaiva kuin Virpillä => rakkaus vie muka kovuuden ??? (kukaan ei usko, en ainakaan itse)
• Jalka, selkä, maha kipee ????
• Tai jotain...

Olin kuitenkin maalissa ylpeä siitä, etten keskeyttänyt! Ketola on nyt Äijien perinteisen pikamatkan mestari, pakko tunnustaa. Pienenpienen hyvänolon tunteen sain kuitenkin siitä, etten ollut edes huomannut, kun olin ohittanut Mauriilion, Pirkan hiihdon veteraanin.

Ja täsä tulokset lehdistömuodossa:

Mestari J Ketola / Varalan maratonklupi 2.08.45.7 (kärkeen 25.39.9)

Hopeeta Pexi / Koo-Vee 2.13.03.3 (eroa voittajaan vaivaiset 4 min 8 sek)

Ronssi Mauriilio / Kangasalan Moottorikerho 2.16.11 (reilu 3 min tappio kunkkuun!)

Tarkemmat tulokset http://hyhs.eeroser.com/Tukokset2010.htm

Tuloksia tarkemmin tutkiessanne voitte todeta mm sen, että Ketola olis N50 sarjassa päässy nipin napin kolmanneksi ;)

V..tu me oltiin huonoja, mutta eiku lisää reeniä!!!