"Seitsemän vuotta on mennyt hukkaan....FINLANDIA DNS"

Arvatkaa miltä tuntuu, kun kauden päätavoitetta ei pääse edes yrittämään???

Neljä kuukautta täyspainotteista harjoittelua Finlandia hiihtoa varten takana ja sitten yksi vaatimaton pitempi treeni Pinsiön kierroksella kääntää kaiken ylösalaisin... voi v..unv..tunv..tunv..tu!

Henkinen vireystila oli Pinsiön jälkeen ihan tapissa. Oli semmonen tunne, että Pirkanmaalla ei oo yhtään kovempaa jätkää kun me sedän kanssa!!!! Mutta sit tuo kk sitten operoitu polvi turpos & kipeyty niin, että juuri ja juuri on päässyt edes kävelemään. Ibusaalia ja Panacodia on huuhdeltu alas punkulla oikein olan takaan.

Lopulta piti nöyrtyä ajanvaraukseen Koskiklinikan leikkauksen tehneelle tohtorille ja analyysi & toimenpiteet oli selvät => toista desiä punkteerattiin nesteitä polvesta ulos, mikä kyllä helpotti immediately. Helposti pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että jos nyt kuitenkin jättäisin sen nuorison nöyryyttämisen tulevaisuuteen ja ottaisin hiukka rauhallisemmin tämän "huipulle paluun" ;)

Koskiklinikan hississä alas kaikki tuntui romahtavan päälle ja koin, ettei elämällä ole enää mitään tarkoitusta. Teräsovien auetessa koin kuitenkin valaistuksen: Tänäänhän on mun synttärit ja joskus oon saanu kavereilta pullon Finlandiaa lahjaksi Finlandia hiihdon jälkeen. Tästä hämmästyttävästä muistitakaumasta ilahtuneena positiivinen lämmin tunne levisi kehooni ja kävelin kuin transsissa suoraan Intersporttiin ja kysyin: Onko teillä myyrä niitä Garminin randonnee-huippuvermeitä ja jos kerron olevani yhden teidän kaljupäisen kiireapulaisen "sydänystävä", niin mitä se maksaa?

Sen jälkeisistä tapahtumista minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, ennen kuin havahduin tämän plookitekstin yläkuvan näkymään!!! Ensin luulin näkeväni unta, mutta kaikki tuossa kuvassa näkyvä onkin totta...