TAAS MITALLI !!!!!

Mistä näitä mitalleja oikein tulee ???

Aloittaessani tätä elämäni toista plookikirjoitusta oli takana jälleen yksi unohtumaton randonnee hiihto, jolle osuva nimi on Tuisku Randonnee 2010.

Yritän tässä luoda itselleni mielikuvaharjoitetta tilanteesta, jossa olisin tämän plookin lukija + minulle olisi hyvissä ajoin (?) etukäteen tiedotettu mahdollisuudesta päästä mukaan treeniin ja silti en olisi osallistunut tarjottuun tilaisuuteen ja lopulta lukisin tätä raporttia mukavasti kotisohvalta pikkuviineissä tai jotain vastaavaa...

Jos siis itse olisin ko tilanteessa, en usko, että pystyisin enää näyttäytymään minkäänlaisissa urheilupiireissä... ehkä elämä olisi jopa ylivoimaista siitä eteenpäin ;)

Eli kaikki te velliperseet, jotka ette olleet edes lähtöviivalla: Kysymykseni kuuluu teille=> Miten voitte odottaa, että suomen hiihto nousee nykyisestä ahdingosta, jos emme itse tartu asiaan ja vähintäänkin ryhdy roolimalleiksi nuorisollemme ?????

Tässä nyt ensix faktaa päivän reissusta, Naton GPS - teknologiaa hyödyntävän Setämiehen reittidokumentointeihin ei liene nokan kopauttamista:

http://www.wikiloc.com/wikiloc/view.do?id=750992

No kaikki nyt varmaan oheisesta kuvasta ymmärtää, että tuo viimeinen viiva Koukun Majalta Markuksen makuuhuoneeseen ei pidä paikkaansa, vaan setä nyt vaan oli niin niin väsy, ettei jaksanu painaa vielä maalissa Garminin stop-näppäintä.

Anyway ko reissulle tuli mittaa 63 km & 7 h 8 min !!! ja mukana olleista viidestä sankarista vaan 2 veti koko setin läpi: kaksi vierailijaa veteli hienosti mukana reissun alalenkin pertillä ja koska Mauriilio yllättäen myöhästyi lähdöstä about puoli tuntia ja joutui siten vetämään "mutkat suoriksi" ajaessaan porukan kiinni, jäi hälläkin vajaat 5 km miehekkäästä kokopäivän setistä nauttimatta...

Päivän reissun aikana tuli taas mieleen, että miltähän nää randonneet tuntuis, jos joskus pääsis vetelemään kunnossa olevia paanoja. Sedän kanssa puoliammatilaisina vedettiin puolimatkan krouvissa Koukulla kuivaa päälle "navasta ylöspäin" ja tuntu kyllä helkutin hyvältä.

Ylälenkin loppupuolella ei ihan koko ajan tullut mieleen yhteinen sloganimme "Miksi miehet ei väsy?" Olimme saavuttaneet jotain sellaista, josta emme kauden alkaessa uskoneet pääsevämme nauttimaan!

Pikaisesti harjoituskauden yhteenvetoa miettien tulin lopputulokseen, että pelkät Sedän kanssa tehdyt Randonneet ovat kerryttäneet laadukkaita kilometrejä vajaat 500 km. Tämän päivän lenkin 12 km kilometrin kohdalla kiljaisin isoon ääneen "kaksi", jolloin kaikki muut osallistujat pysähtyivät hetkeksi onnittelemaan minua... enää siis reilut 30 normilenkkiä jäljellä ja kauden tavoite on täynnä !!!

Summasummarum: Alla Sedän "randonneemeikki" ja viikon päästä Finlandiassa päällimmäisenä tavoitteena on taas nuorison nöyryyttäminen!